Lapin vihreät toivoo kaivosteollisuuteen Suomessa lisää vastuullisuutta. Kaivostoiminnalla on merkittäviä sosiaalisia, kulttuurisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia ja kaivokset voivat vaarantaa lähialueidensa kulttuurin ja elinkeinojen tulevaisuuden. Nämä uhkat koskettavat erityisesti alkuperäiskansoja, mutta myös muita ryhmiä. Kaivosyhtiöt tulisi velvoittaa noudattamaan kansallisten lakien lisäksi kansainvälisiä standardeja, joihin kunnialliset kaivosyhtiöt ovat jo maailmalla sitoutuneet. Nämä standardit ovat selvästi tiukempia kuin Suomessa tehtävä lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointi. Vähimmäisvaatimukset, joista maailmalla ei ole joustettu, on koottu International Council on Mining Metalsin eli ICMM:n raporttiin.
Lapin vihreiden mielestä olisi ylipäätään korostettava enemmän paikallisyhteisöjen oikeuksia päättää juridisesti oman ympäristönsä käytöstä. Jokaisella maa-alueella on useita erilaisia käyttäjiä, joilla on erilaisia määriteltyjä oikeuksia alueeseen. Kaivostoiminnan vaikutuksia on pohdittava etukäteen jonkin kollektiivisen kanavan, esimerkiksi paikallisen kyläyhdistyksen tai kyläkokouksen, kanssa. Suomessa esimerkiksi saamelaisryhmillä on omat kiistattomat statuksensa, mutta yhtä lailla suomalaisessa yhteiskunnassa kyläyhdistykset ja -toimikunnat voisivat paikallisena yhteisönä olla luvanantajia. Kun paikalliset ilmaisevat mielipiteensä, ne on myös huomioitava, pelkkä kuuleminen ei riitä. Kunnat ja kunnanvaltuustot eivät voi olla ainoita paikallisia päättäjiä. Kaivostoiminnan jokaisessa vaiheessa pitäisi lähtökohtaisesti edellyttää kyseessä olevien paikallisyhteisöjen lupaa, sillä jo koeporauksilla ja malmin etsinnällä on vaikutuksensa ympäristöön ja yhteisöön. Lapin vihreät pitää hyvänä ehdotusta, että uudessa kaivoslaissa kunnille annetaan veto-oikeus oman kuntansa alueelle perustettaviin uraanikaivoksiin. Kuntien lisäksi myös kyläyhdistykset ja muut vastaavat organisaatiot tarvitsisivat veto oikeuden koskien toimia, jotka vaikuttavat niiden välittömään ympäristöön. Valtauskorvaukset olisi tuloutettava takaisin kaivostoiminnan haitoista kärsiville elinkeinoille tai yhteisöille, käyttäen olemassa olevia järjestelmiä. Esimerkiksi saamelaisten kotiseutualueella saamelaiskäräjät on yksi mahdollinen kanava rahan palauttamisessa tarkoitukseensa, mutta ei sen automaattinen saaja. Kaivoslakiuudistuksen ehdotuksessa esitetty valtiolle tulevasta valtausmaksusta luopuminen ei sen sijaan ole kannatettavaa.
Alkuperäiskansojen asuinalueilla perinteinen maankäyttö: metsästys, laidunnus, kalastus, keräily ja viljely tulee ottaa huomioon. Lisäksi on aina taattava mahdollisuus puhtaaseen veteen, ilmaan, maahan sekä pyhien paikkojen koskemattomuuteen. Huomiota on kiinnitettävä myös kaivostoiminnan sosiaalisiin vaikutuksiin, ne ovat varsinkin pienissä yhteisöissä mullistavia ja erittäin pitkävaikutteisia. Huolestuttavaa on, että sosiaalisten vaikutusten arviointi puuttuu YVA:sta kokonaan. Paikallisille ihmisille olisi taattava riittävän pitkä lausunta-aika alustavista selvityksistä. Lisäksi jonkin puolueettoman tahon tulisi antaa tietoa, esimerkiksi infrastruktuurin muutoksista, kaivosasioita koskien. Tiedotustilaisuuksista pitää informoida niin, että tavalliset kuntalaisetkin ovat niistä tietoisia.
Kansainvälisten standardien mukaan nimenomaan kaivosyhtiöillä on velvollisuus tuottaa selkokielistä materiaalia paikallisten ihmisten saataville kaivostoiminnasta, sen haitoista, niiden ehkäisemisestä ja korvaamisesta. Yleensä kaivosyhtiö hankkii tätä tietoa alihankintana yritykseltä, joka haastattelee paikallisia ihmisiä ja yhteisöjä ja tutkii kaivosten terveydellisiä vaikutuksia, joihin kuuluvat myös sosiaaliset ja ympäristölliset seikat. Kansainvälisesti nämä tiedot ovat yhteisöjen omaisuutta, jota kaivosyhtiöt saavat käyttöönsä, Suomessa on totuttu toimimaan toisin.
Yksittäisiä kaivoksia koskevissa vaikutusten arvioinneissa pitää huomioida päälouhintatuotteen lisäksi muiden mahdollisten louhintatuotteiden ympäristövaikutukset. Esimerkiksi Lapissa on noussut esiin epäilyksiä siitä, että alunperin muuhun käyttöön tarkoitetuista kaivoksista tullaan tulevaisuudessa louhimaan myös uraania. Lapin vihreät toivookin, että radioaktiiviset aineet, torium ja uraani, poistetaan kaivoslain soveltamisalasta ja niitä säädellään erillisillä tiukoilla säädöksillä. Luonnonsuojelualueilla radioaktiivisten aineiden etsintä ja louhinta on kiellettävä kokonaan. Kaivosten vaikutuksia vesistöihin pitää Lapissa tarkastella erityisen huolellisesti, koska ne ovat paikallisongelmista pahimpia. Lapissa on karuja vesistöjä, joissa ympäristövaikutukset ovat radikaalimpia kuin etelän humuspitoisemmissa vesissä. Kaivoslakiin olisi saatava myös selkeämmät säännökset suoja alueista kaivosten ympärille ja kuljetusreittien varsille. Ympäristöön leviävä kaivospöly aiheuttaa rajoitteita marjastukseen, metsästykseen ja luonnontuotteiden keräilyyn. Nuo haitat on tunnustettava ja määriteltävä varoalueet. Aina tulisi myös vaatia laissa määritetty etäisyys asutukseen ja tarvittaessa metsitysvelvollisuus asutuksen suojaksi. Eräs uhka luonnolle ja perinteisille elinkeinoille on myös se, että kaivosalueilla tiestö lisääntyy.
