Lapin vihreät

Strategiatyön lähtökohtana oli määritellä ne keinot, joilla voidaan tuottaa yhä suurempi osuus Lapin energian kokonaiskulutuksesta Lapissa ja erityisesti omista uusiutuvista energialähteistä sekä turvata lappilaisille yrityksille ja kotitalouksille energian saaminen kilpailukykyiseen hintaan. Strategiapaperi  valmistuu lokakuussa 2009 Lapin Liiton hallituksen toimesta.

Strategian analyysivaiheessa keväällä 2009 tuli esiin mm. että Lappi on jo nyt (2007) omavarainen sähköenergian tuotannon suhteen (104%) ja uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannosta 91%. Tuotetusta sähköstä teollisuus käyttää lähes 70%. Sähköntuotannon lisäyspotentiaalin lasketaan kaikkiaan olevan 3-5 kertainen nykyiseen verrattuna, ydinvoima ja tuulivoimapuistot mukaan lukien.

Jo lähtökohtaisesti Lapin energiastrategian nimeksi olisi tullut ottaa ilmasto- ja energiastrategia. Onhan jo olemassa vastaava maan hallituksen laatima ilmasto- ja energiastrategia, joka puolestaan on osa koko EU- alueen sopeutumista ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutokseen varautuminen pitää tuoda selkeämmin esiin myös Lapin osalta. Metsäteollisuuden muutosprosessin vaikutukset tulisi saada myös mukaan strategiaan. Puheet lisäydinvoiman tarpeellisuudesta eivät pidä paikkaansa ainakaan Lapin oman kulutuksen osalta.

Oletetaan, että energiatehokkuuden paraneminen ja väestön väheneminen eivät ainakaan kasvata yksityistä kulutusta. Energiasta ollaan siis tekemässä Lappiin uusi vientiteollisuuden ala. Se voi olla hyvä juttu, jos energia tuotetaan uusituvilla ja meille jää muutakin, kuin padotut joet, tuhotut suot ja säteilevät jätteet. Kotitalouksien maksama energian hinta tuskin laskee missään vaihtoehdossa.

Syrjäseutujen laajakaistapalveluiden tuottaminen on ollut suuri keskustelunaihe jo pitkään. Ainakin Lapissa TeliaSonera on käytännössä hallinnut monopolimaisesti ”markkinoita”. Keskustelu sai uuden mittakaavan, kun yhtiö ilmoitti lopettavansa lankapuhelin verkon syrjäseuduilta ja jättäen useat syrjäkylien asukkaat käytännössä langattomien laajakaistaratkaisuiden varaan. Yhtiö alkoikin tarjota langatonta korvaajaa asiakkailleen. Monien mielestä TeliaSoneran into tarjota tätä Digitan hallinnoimaa 450MHz:n verkossa toimivaa palvelua muistutti pikemminkin painostusta.

450MHz taajuudella, eli entisellä NMT-taajuudella toimivaa laajakaistaa hallinnoi siis verkko-operaattorina Digita, joka välittää palvelua jälleenmyytäväksi palveluoperaattoreille mm. TeliaSoneralle, joka tuotteen lienee suurin ja näkyvin myyjä. TeliaSoneran tapa myydä palvelua sisältää kuitenkin melkoisen riskin kuluttajalle – riskin, josta kaikkien langattomien palveluiden varaan jäädeiden tulisi olla tietoisia.

TeliaSonera myy @450 laajakaista-palvelua ainoastaan 18kk määräaikasella sopimuksella. Määräaikaista sopimustahan ei voi kesken sopimuskauden purkaa. Tämä on varmasti normaalia taktiikkaa välttää asiakkaita siirtymästä kilpailijoille ja maksattaa ilmainen avaustarjous asiakkaalta takaisin. Tähän käytäntöön liittyy yksi paha ongelma: jos palvelu ei toimikaan asiakkaan valitsemassa kohteessa esim. kotona. TeliaSoneran palvelukuvauksessa sanotaan: “Verkon peittoalueen tarkistaminen omaan käyttötarkoitukseen sopivaksi on asiakkaan vastuulla. Ilmoitetut verkon peittoalueet ovat suuntaa-antavia ja ilmoitetullakin peittoalueella voi  esiintyä katvealueita taikka päätelaitten saama signaali voi muutoin olla heikko. Päätelaitten saamaa signaalia voivat heikentää korkeat maastoesteet, kuten rakennukset ja mäet, päätelaitten antennin sijainti sekä tukiaseman ja  antennin välinen välimatka.” Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että sekä Digita, että TeliaSonera eivät kanna vastuuta siitä toimiiko palvelu vai ei. Ainakaan TeliaSonera ei myöskään tarjoa minkäänlaisia palveluita asian tarkistamiseksi ennen liittymäsopimuksen tekoa. Digita vastaavasti ilmoittaa peittoaluekarttojensa olevan ”viitteellisiä”.

Tästä kaikesta muodostuu tilanne, jossa syrjäkylän asukas saattaa tilata toimimattoman tuotteen, mutta siitä huolimatta on velvoitettu maksamaan siitä 18kk ajan ilman että yksikään bitti liikkuu suuntaan tai toiseen. Euroopan unionin direktiiveissä määritellä kohtuuton sopimusehto seuraavalla tavalla: ”Sopimusehto katsotaan periaatteessa kohtuuttomaksi, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolen sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.” Mielestäni tässä on selvästi kysymys kohtuuttomasta sopimusehdosta, koska kuluttajalla ei voi olla minkäänlaisia takeita siitä, että myyty tuote toimii.

Ongelma lienee rajan vetämisessä kiinteän ja liikkuvan laajakaistan välille. On aivan luonnollista että palveluoperaattoria ei voi laittaa vastuuseen joka ikisestä katvealueesta, jos kysymys on mobiilista laajakaistasta. Olennaista on kuitenkin se, miten langatonta tekniikkaa tarjotaan langallisen tekniikan korvaajaksi. Se tulee siis rinnastaa kiinteään tekniikkaan tässä tapauksessa.

Syrjäseutujen tarve toimiville ja laadukkaille verkkoyhteyksille on suuri – jopa suurempi kuin taajamissa. Monet palvelut, jotka muualla ovat nurkan takana olisivat helposti saatavilla korpikansallekin – työllisyysvaikutuksesta puhumattakaan. On hienoa, että hallitus reagoi TeliaSoneran päätökseen lakkaauttaa kiinteä puhelinverkko asettamalla tavoitteeksi 100 Mb nopeudet koko Suomeen vuoteen 2015 mennessä. Toivottavasti tässä tavoitteessa pysytään ja tarjotaan kansalaisille todellisia vaihtoehtoja kohtuullisilla ehdoilla.

Eetu Suominen

Media-alan yrittäjä

Pohjois-Lapin Vihreät RY

Inari

Mielipidekirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa.

Uusimpien tietojen mukaan alunperin fosforikaivokseksi tarkoitetusta Soklin kaivoksesta on löydetty myös uraania ja radioaktiivisuutta on myös niin sanotussa puhtaassa fosforimalmiossa. Näiden uusien tietojen valossa Soklin radioaktiivipitoisuudet tekevät siitä käytännössä uraanikaivoksen ympäristö-vesistö- ja terveysvaikutuksien osalta.

“Lapin vihreät ei voi tukea hanketta, joka vaarantaa ympäristön uraanikaivoksen tavoin.” sanoo Tuuli Kaakkurivaara Lapin vihreistä. Soklin kaivoksesta koituisi myös peruuttamatonta haittaa alueen vesistöille ja paikalliselle poroelinkeinolle. Soklin alue on käytännössä keskeisin Kemi-Sompion talvehtimis- ja vasomisalue ja siitä syystä Lapin vihreät pitää poromiesten huolta perusteltuna.

Vaikutukset vesistöihin kaivoksen toteutuessa huolestuttavat myös Lapin vihreitä. Paikallisesti se aiheuttaisi vesistöille suuria tuhoja sekä kalavesien menetyksiä, mutta lisäksi on mahdollista, että kaivoksen aiheuttamat ongelmat yltäisivät aina Kemijokeen asti.

Julkaistu muokattuna ainakin Kalevassa ja Lapin Kansassa 24.8.3009

Kalevan keskustelua pääset seuraamaan täältä http://www.kaleva.fi/plus/juttu810454_page0.htm#kommentit

Lapin liiton uusi maakuntasuunnitelman luonnos on juuri lähetetty kommentoitavaksi. Sitä lukiessani törmäsin jälleen kerran samaan ilmioon johon tullaan aina kun puhutaan Lapin luonnosta, sen vetovoimaisuudesta sekä hankkeista jotka ovat vaaraksi ympäristölle. Yleisin argumentti on että ”kyllähän sinne kairhan mahtuu”! Näin on helppo tukkia luonnonsuojelijoiden suut, mutta mikä totuus? Mahtuuko sinne?

Maakuntasuunnitelma sisälsi useita hyviä huomioita, mutta se mikä ei voinut olla herättämättä huomiota oli ristiriitaisuus. Samassa kappaleessa saatettiin ylistää Lapin luonnon tärkeyttä matkailulle, velvollisuuttamme säilyttää erämaita tuleville sukupolville sekä suunnitella luontoarvoiltaan tärkeiden alueiden pilaamista kaivoksilla tai altailla. Lisäksi suunnitelmassa oli tavoitteena tukea ja turvata poronhoito sekä kannustaa luonnontuotealan yrittämiseen liittyviä elinkeinoja. Mitä poroelinkeinon tukemista se on jos Suomen suurimman paliskunnan läpi vedetään raiteet ja alueelle rakennetaan kaivos jonka radioaktiivinen säteily voi vaarantaa porotalouden koko Lapissa. Tai miten kannustetaan luonnontuotealan elinkeinoja useilla eri uraanikaivoksilla joiden jälkeen mustikkakin loistaa vihreämpänä kuin me vihreät.

Luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvia suurhankkeita perustellaan työllisyys ja talous näkulmilla. Nämä näkökulmat ovat perusteltuja kun tarkastelujaksona on enintään pari – kolmekymmentä vuotta eteenpäin. Mutta me emme enää voi ajatella näin vaan meidän tulee turvata sellaiset pienelinkeinot, joita voidaan harjoittaa tulevaisuudessakin useiden sukupolvien ajan

Soklin alueen kaivos, joka tuhoaisi alueen kalaisat vesistöt ja paikallisen poroelinkeinon, Rovaniemi-Ranua alueen uraanikaivokset, jotka pilaisivat sekä todellisuudessa että imagollisesti Lapin puhtaan luonnon sekä Vuotoksen allas jonka alle jäisi eliöstöltään ja luontoarvoiltaan merkittävä natura-alue eivät todellakaan mahdu ”samhan kairhan” sen puhtaan luonnon ja niiden luonnonläheisten pienten elinkeinojen kanssa joita minä arvostan.

Tuuli Kaakkurivaara, Rovaniemen vihireitten puhheenjohtaja