Lapin vihreät

31.03.2010 01:00

to

13.04.2010 21:00

VIHREÄT EHDOKKAAT ARINAN VAALEISSA

postiäänestys päättyy 13.4.2010

Rovaniemi: Antti Brunni ja Anniina Poikela
Lounais-Lappi:  Tarja Korteniemi – Tornio, Doris Tuohimaa – Kemi ja
Mervi Tuohimaa – Kemi

Lisätietoa:
http://www.s-osuuskauppavaalit.fi/arina

27.03.2010
14:00	to	16:00

KEVÄTKOKOUS SIMOSSA.

VIERAANA KANSANEDUSTAJA ERKKI PULLIAINEN.

TERVETULOA!

KUTSU

LAPIN VIHREÄT RY
Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous

Aika: lauantai 27.3.2010, klo 14:00-
(ensin Erkki Pulliainen, varsinaisen kokouksen arvoitu alkamisaika 15:15)
Paikka: Simon wanha pappila, Pappilan keltainen kamari os. Pappilantie 10, Simo

Puhumassa Lapin vihreiden kummikansanedustaja Erkki Pulliainen, joka
kertoo näkemyksestään hallitusohjelmaksi 2011. Aikaa on varattu myös
kysymyksille, joita voi pohtia jo etukäteen. Paikan päällä on myös
mahdollisuus ostaa Erkki Pulliaisen uusi kirja, Hallitusohjelma 2011
-pamfletti hintaan 17 EUR
http://www.pulliainen.net/Uusin_kirja/uusin_kirja.html

Kokoustarjoilu kahvi/tee ja makea piiras on varattu 20 ensimmäiselle
paikalle saapujalle (14:00 lähtien). Paikalla on mahdollisuus myös
omakustanteiseen lounaaseen seisovasta pöydästä (klo 11-15).

Lisätietoja kokouspaikasta: http://www.wanhapappila.com

Simon linja-autoasemalle (osoite reittihauissa yritystie) pääsee
bussilla. Kimppakyytejä Simon linja-autoasema – kokouspaikka koordinoi
toiminnanjohtaja Reija Eerola reija.eerola@vihreat.fi. Myös Rovaniemen
suunnalta autolla tulevia ja kyytiä tarvitsevia pyydetään olemaan
Reijaan yhteydessä. Kimppakyytejä Kemi/Tornio – Simon wanha pappila
voi kysellä puheenjohtaja Matti Korteniemeltä
matti.korteniemi@pp1.inet.fi.

Yhdistyksen kokouksessa jokaisella jäsenyhdistyksellä on oikeus
lähettää äänioikeutettuja edustajia jäsenyhdistyksen jäsenmaksunsa
maksaneiden jäsenten perusteella seuraavasti:

1-5 jäsentä 2 edustajaa
6-10 jäsentä 3 edustajaa
11-20 jäsentä 4 edustajaa
21-30 jäsentä 5 edustajaa
31-50 jäsentä 6 edustajaa
51-100 jäsentä 7 edustajaa
yli 100 jäsentä 8 edustajaa

MAALISKUUN JÄSENMAKSURAPORTIN MUKAAN

Roivi (18 jäsenmaksua) 4 edustajaa
Loula (13 jäsenmaksua) 4 edustajaa
PVL (5 jäsenmaksua) 2 edustajaa
Lapin vihreä seura (1 jäsenmaksu) 2 edustajaa
Lapin ViNO (5 jäsenmaksua) 2 edustajaa
Lapin vihreät naiset (6 jäsenmaksua) 3 edustajaa

yhteensä 17 kokousedustajaa

- Tarkistakaa jäsenmaksun maksaneiden määrä vielä omasta
jäsenmaksuraportistanne ja vaatikaa tarvittaessa oikaisua ennen
kokouksen alkua.
- Jokaisella kokousedustajalla on oltava mukanaan valtakirja, jossa on
yhdistyksen nimikirjoitus (nimenkirjoitusoikeus aina ainakin
puheenjohtajalla).
- Yksi henkilö voi edustaa kokouksessa vain yhtä yhdistystä ja yhtä ”ääntä”.

OHEESSA luonnos toimintakertomukseksi. Kokousvirkailijat toivovat,
että muutosesityksissä viitataan riveihin ja ne ovat mahdollisimman
valmiiksi mietittyjä ja täsmällisiä.

LAPIN VIHREÄT RY
Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous
Esityslista

Aika: lauantai 27.3.2010, klo 15:15-
Paikka: Pappilankatu, Simo

01 Kokouksen avaus

Esitys: Hallituksen puheenjohtaja avaa kokouksen.

02 Laillisuus ja päätösvaltaisuus

Ote säännöistä: Yhdistyksen kokoukset kutsuu koolle hallitus.
Kokouskutsu on toimitettava aikaisintaan kaksi kuukautta ja
viimeistään kaksi viikkoa ennen kokousta joko lähettämällä kutsu
kirjallisena kullekin jäsenelle tai julkaisemalla kokouskutsu Lapin
läänissä yleisesti ilmestyvässä sanomalehdessä.

Päätös:

03 Kokouksen järjestäytyminen

Esitys: Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri, kaksi
pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa.

Päätös:

04 Esityslistan hyväksyminen

05 Toimintakertomus 2009: esittely ja vahvistaminen

06 Tilinpäätös 2009: esittely ja vahvistaminen

07 Vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille

08 Lapin vihreiden puoluekokousedustajat: esittely, keskustelu ja valinta

Asia: Vihreiden puoluekokous järjestetään 22-23.5.2010 Turussa. Lapin
vihreillä on kaksi puoluekokousedustajaa. Valitaan kolme varsinaista
puoluekokousedustajaa ja vähintään yksi varaedustaja. Päätetään myös
mahdollisista matkakorvauksista.

Päätös:

09 Lapin vihreiden eduskuntavaalien 2011 ehdokasvalintatyöryhmän valinta.

10 Kannanotot

11 Muut esille tulevat asiat

12 Kokouksen päättäminen

LUONNOS
Toimintakertomus 2009

Vuosi 2009 oli Vihreän liiton piiriyhdistyksen, Lapin vihreät ry.:n,
23. toimintavuosi.  Yhdistyksellä oli kuusi jäsenyhdistystä:
Rovaniemen seudun vihreät ry, Lounais-lapin vihreät ry, Pohjois-Lapin
vihreät ry, Lapin vihreät nuoret ja opiskelijat ry, Lapin vihreät
naiset ry, Lapin vihreä seurary. Pohjois-Lapin vihreät ry hyväksyttiin
Lapin vihreiden jäseneksi alkuvuodesta 2009.

Lapin vihreillä oli työntekijänä alkuvuodesta Jarno Malaprade os.
Ristaniemi ja 15.3.2010 alkaen Reija Eerola. Vihreän liiton
puoluevaltuuskunnasa Lapin vihreiden varsinaisena jäsenenä toimi Sari
Ylipulli ja varajäsenenä toimi Mervi Tuohimaa. Puoluehallituksessa
toimi varajäsenenä Timo Törmänen.

Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Vihreä liitto rp.:lla ei ollu
ehdokkaita Lapista.
Lapissa vierailivat europarlamenttivaali-kampanjan aikana Heidi
Hautala, Jyrki J. Kasvi, Satu Hassi, Latekoe Lawson Hellu, Touko Aalto
ja Mikko Airto. Paikallisyhdistykset järjestivät monia erilaisia
tapahtumia europarlamenttivaaleihin liittyen. Suurin tapahtuma oli
Pohjois-Lapin vihreiden järjestämä Eurooppa-konsertti.

Piiristrategioissa sovittujen jäsenhankintatavoitteisen perusteella
Vihreän liitto lupasi 1000 EUR jäsenhankintabonuksen niille piireille,
jotka pääsisivät tavoitteeseensa vuoden 2009 loppuun mennessä.
Jäsenhankinnassa otettiin loppukiri ja  Lapin vihreiden jäsenjärjestöt
kasvattivat jäsenmääräänsä esimerkiksi joulukuussa yhteensä 19
jäsenellä.

Vuonna 2009 Lapin vihreät antoi lausunnon Lapin maakuntasuunnitelmaan
ja  Lapin energiastrategiaan. Lisäksi jätettiin muistutus Soklin
vaihemaakuntakaavaan ja mielipide Kuttura-Repojoki-tiehen.
Syyskokouksessa hyväksyttiin kaivoslakiin liittyvä kiitetty laaja
kannanotto. Muita kannanottoja tehtiin liittyen Soklin
kaivoshankkeeseen, Kuttura-Repojoki -tiehen ja Pallas-hotellin
laajennukseen.

Lapin vihreiden hallitus kirjoitti ahkerasti blogikirjoituksia
Internet-sivuille. Hallitus kokoontui yhteensä 6. kertaa. Kokousten
lisäksi järjestettiin skype-keskusteluja ja sähköpostikokouksia.

Viime aikoina Helsingin kaupungin päätös aloittaa jokaisessa Helsingin kouluruokalassa viikoittainen kasvisruokapäivä on herättänyt paljon keskustelua. Suuri osa keskustelusta on noussut naurettaviin sfääreihin kasvisruokapäivän vastustajien osalta. Haluankin kommentoida osaa heidän väittämistään.

Heti aluksi haluan huomauttaa, että itse olen sekasyöjä. En kuitenkaan koe sitä millään tavalla rajoitteeksi kasvisruokapäivää puolustettaessa, sekasyöjähän syö sekä lihaa että myös kasviksia, täydellistä lihansyöjää ei ihmislajista voi edes löytyä. Mielestäni on toisaalta huvittavaa, toisaalta huolestuttavaa kuunnella aikuisten ihmisten ennakkoluuloisia mielipiteitä kasvisruokaa koskien.

Ensiksi perusasioita ihmisen ruokavaliosta: Joka päivä tulisi syödä kuusi kourallista (n. 500g) monipuolisesti vaihdellen hedelmiä, vihanneksia ja juureksia. Jokaisella aterialla kasvisten osuus tulisi olla noin puolet annoksesta. Ei taida toteutua kovin monella? Voidaankin päätellä, että suurin osa suomalaisista kärsii jonkinasteisesta vitamiinien ja hivenaineiden puutteesta liian vähäisen kasvistensyönnin seurauksena.

Tästä syystä onkin tietämätöntä vedota kasvisruokailua vastustaessaan siihen, että kasvisruokaa syövä ihminen tulee kärsimään erilaisista puutostiloista ja aliravitsemuksesta. Varsinkin kun vastustuksen kohteena on kerran viikossa tarjottava, päivän aterioista vain yhden osan muodostava kasvisateria, ei loogisesti ajatellen puutostiloja tai aliravitsemusta voi tästä syystä edes muodostua. Eivätköhän ne viikon 6 muuta pääateriaa ja kaikki aamu-, väli- ja iltapalat merkitse hieman enemmän henkilön ruokavaliossa? Toki osa kasvissyöjistä syö puutteellisesti, mutta tässä tapauksessa ratkaisu ei suinkaan ole kasvisruokailun lopettaminen vaan oikeanlaiseen kasvisruokavalioon ohjaaminen. Viikottainen kasvisruoka koko kansalle voisi vaikuttaa vain ja ainoastaan positiivisesti lisäten edes vähän viikottaista kasvistensaantia ruokavaliossa.

Osa vastustajista on sitä mieltä, että kasvisruoka on pahaa. Väite on jo lähtökohtaisesti lapsellinen, onhan se joka tapauksessa täysin subjektiivinen eli henkilöstä itsestään riippuva. Kasvisruokia on niin monenlaisia, että vaikka kaikki tähän mennessä maistamasi kasvisruoat olisivat olleet pahoja, ei se tarkoita, että kaikki kasvisruoka on pahaa. Kokkeja ja reseptejä on lukemattomia. Mikäli kasvisruoan määrää kouluruokailussa lisättäisiin, kehittyisi myös reseptistö. Jokaisen ihmisen makuaisti on lisäksi erilainen ja on mielestäni väärin ajatella, että oma makuaisti on se ainoa oikea ja vetää pelkästään tähän seikkaan vedoten johtopäätös, että kouluissa ei kasvisruokaa tule tarjota. Mikäli muitakin asioita perusteltaisiin sillä, että joku ei asiasta tykkää, ei kohta voitaisi tehdä minkäänlaisia päätöksiä.

Päättäjien omat kouluaikaiset traumat ovat myös usein kielteisen kannan perusteluna, oletteko ajatelleet, että koulumaailma on saattanut vähän muuttua sitten teidän kouluaikojenne? Ketään ei enää nöyryytetä istuttamalla ruokapöydässä niin kauan, että lautanen on tyhjä. Tai jos joku jossain niin tekee, niin sietäisi hävetä ja vanhempien tulisi tällaiseen käytökseen heti puuttua! Joka tapauksessa se, että koulussa ei tarjota kasvisruokaa kaikille on saman tyyppinen tapa vältellä traumojen syntymistä kuin se, että nostetaan pornofilmit ylähyllylle, etteivät lapset niitä näe. Traumat eivät synny kasvisruoasta vaan aikuisten suhtautumisesta ruokaan ja sitä syövään/syömättä jättävään lapseen tai nuoreen. Aikuiset ovat avainasemassa tekemässä ruokailusta lapselle miellyttävän kokemuksen, johon ei liity paineita tai ennakko-odotuksia.

Aikuisten negatiiviset asenteet kasvisruokailua kohtaan heijastuvat heidän lapsiinsa ja tällä tavalla negatiivisuuden noidankehä on valmis, äiti/isä ei syö, leikä apsi ei edes halua maistaa, koska aikuinenhan on aina oikeassa. Jokaisen aikuisenn pitäisi tietoisesti alkaa poistamaan omasta käytöksestään ennakkoasenteita tietynlaisia ruoka-aineita kohtaan, on liian helppoa olla tarjoamatta lapselle parsakaalia, jos ei itse siitä pidä. On myös liian helppoa lipsauttaa suusta kielteisiä huomautuksia itse inhoamastaan ruoasta. Jos lapsi kertoo koulussa olleen kasvisvokkia, kannattaa ensin kysyä pitikö tämä siitä eikä ensimmäiseksi sanoa ”yäk! Et kai vain syönyt?”. Ja vaikka lapsi ei olisi ruoasta pitänyt, kannattaa kannustaa (mutta ei pakottaa) seuraavalla kerralla kuitenkin maistamaan uudestaan, ehkä se maistuu ensi kerralla paremmalta. Makuaisti tottuu outoihin makuihin hitaasti, siksi ei heti pitäisikään vetää lopullisia johtopäätöksiä, pitääkö jostain ruoasta vai ei. Ruoka myös maistuu erilaiselta eri ruoanlaittajan valmistamana, joku toinen tekee parempaa kasvisvokkia kuin toinen.

Usein vedotaan myös siihen, että kasvisruokapäivinä ruoan hävikki kasvaisi räjähdysmäisesti, ruokaa menisi siis toisin sanoen roskiin (biojätteeseen) tolkuttomia määriä. En jaksa uskoa moiseen mutu-tuntumalla tehtyyn arvioon. Ennen kuin moisia väitteitä menisi esittämään, tulisi asiasta tehdä ennakkokysely kouluille. Itse uskon, että ne samat oppilaat, jotka eivät yleensäkään käy ruokalassa syömässä, jättäisivät jatkossakin syömättä. Enempää ruokalintsareita tuskin kuitenkaan tulisi suuria määriä. Mikäli vanhempien tai kaverien asenteellinen painostus olisi kovin suuri, saattaisi alkuun osa jättää menemättä syömään kasvisruokapäivinä, mutta asia varmasti korjautuisi ajan kuluessa. Pääpaino sillä, syödäänkö ruokaa vai ei, ei ole siinä, onko ruoka kasvisruokaa vai liharuokaa. Tärkeintä on ruoan maistuvuus.

Kaikille oppilaille suunnattu kasvisruokapäivä tulisi toteuttaa huolella, reseptejä tulisi kokeilla jo etukäteen esimerkiksi kasvisruokavaihtoehtotarjonnassa. Oppilaille tulisi järjestää ruokalan puolesta kysely, mitkä koulun kasvisruoista ovat parhaita ja mitä uusia kasvisruokia keittiö voisi kokeilla. Oppilaiden mielipiteiden huomioonottaminen vaikuttaa aina positiivisesti ruoan menekkiin, tuntuu mukavalta, kun omaa ideaa on arvostettu ja se on otettu huomioon. Catering-alan ammattilaisten tulisi käydä vuoropuhelua toistensa kanssa, hyödyntäen ammattitaitoisempien kasvisruoan valmistajien tietotaitoa ja kasvisruokakoulutusta tulisi järjestää koko henkilökunnalle. Suosittuja kouluruokia kannattaisi kokeilla muuttaa kasvisversioksi, esimerkiksi jauhelihan korvaaminen hyvin maustetulla soijalla makaroonilaatikossa tai jauhelihaperunavuoassa onnistuu helposti ja lopputuloksesta on hankala erottaa, ettei kyseessä olekaan alkuperäinen versio. Kasvisruokien maustamisessa kannattaa käyttää mielikuvitusta, nykynuoret ovat tottuneita etnisten ruokalajien syöjiä, rohkeutta peliin suurkeittiöillä! Päättäjien tulisi luottaa keittiöhenkilökunnan ammattitaitoon ja antaa heidän osoittaa osaamisensa.

Perusteettomasta muutosvastarinnasta pitäisi tietoisesti pyrkiä eroon, maailma muuttuu koko ajan, ihmisen tulisi pystyä muuttumaan mukana. En tarkoita tällä sitä, että kaikki pitäisi niellä purematta vaan sitä, että kaikkea ei pidä vastustaa periaatteen vuoksi, ilman asiaperusteita. Viikottaisen kasvisruoan vastustamiseen ei löydy päteviä perusteita, ei ole mitään järkeä vastustaa muutosta siksi, että asiat olisi helpompi ja kivempi pitää nykyisellään tai siksi että muutos tuntuu hankalalta. On väärin täyttää toisen ihmisen päätä omilla ennakkoasenteilla, ethän millään voi tietää, miten taitavia kasvisruoan valmistajia lapsesi koulun keittolassa piileskeleekään.

Jos kouluihin ja muihinkin ruokaloihin tulisi kaikkialla Suomessa viikottainen kasvisruokapäivä, ei menisi kuin muutama vuosi, kun asia olisi jo rutiinia, eikä kukaan sitä pahemmin ihmettelisi. Jos aikuset eivät olisi niin kovaäänisiä asian vastustajia, eivät lapset ja nuoretkaan kasvisruokapäivää vastustaisi. Lopetetaan siis turhanpäiväinen narina ja opetellaan näkemään asian positiiviset puolet, lasten ja nuorten ruokavalio muuttuisi edes hieman terveellisemmäksi, pikkuhiljaa asenteet kasviksia kohtaan paranisivat ja ehkäpä siinä sivussa kasvihuonepäästöt pienenisivät edes murto-osan, ei sitä koko maailmaa tarvitse yhdellä päätöksellä voida kerralla pelastaa.

Doris Tuohimaa, catering-alan palveluvastaava

Lounais-Lapin Vihreät ry:n jäsen