Mirja Remes ja Tuula Sykkö: Loppusijoitukselle ei ole olemassa riskitöntä vaihtoehtoa
Blogi – 24. kesäkuuta 2010 klo 18.27
Loppusijoitukselle ei ole olemassa riskitöntä vaihtoehtoa
Suomen neljästä ydinreaktorista on kertynyt jo yli 1 754 000 kiloa ydinjätettä. Mihin ydinjätteet sijoitetaan? Niitä ei saa kuljettaa Suomen ulkopuolelle. Viiden ydinvoimalan ydinjätteet tarvitsevat tilaa ainakin 150 hehtaaria. Suunnitelma on haudata jäte 420 metrin syvyyteen, mutta eräiden laskelmien mukaan turvasyvyyden pitäisi olla vähintään 800 metriä, jotta jäte olisi ikiroudan ulottumattomissa tulevan jääkauden aikana. Tieteellä tai teknologialla ei ole mitään keinoa taata, että ydinjätteet pysyvät loppusijoitusvarastoissa. Yhdysvallatkin on epäonnistunut seitsemän kertaa ydinjätehaudan rakentamisessa.
Ydinjätehaudan pitäisi kestää 250 000 vuotta, jotta. käytetyn ydinpolttoaineen radioaktiivisuus laskee alkuperäisen uraanimalmin tasolle. Vaarana on ydinjätteen säilömiseen suunniteltujen kuparikapseleiden rikkoutuminen, jolloin radioaktiivisesti säteilevä ydinjäte purkautuu pohjavesiin.
Mikään yritys tai valtio ei voi vastata siitä, että ydinjätteen varastoinnin olosuhteet ovat turvalliset myös pitkälle tulevaisuuteen.
Kiirehtiminen ja hosuminen eivät sovi ydinvoimalaan.
Kiirehtiminen ja hosuminen eivät sovi ydinvoimalaan.
Olemassa olevien ydinjätteiden loppusijoittaminen syö varoja ainakin 1,8 miljardia euroa, joka kerätään veronmaksajilta, mm sähkön hinnassa. Ja sen jälkeen vastuun kantaa Suomen kansa kulujen ja valvonnan osalta, sillä Suomessa suuronnettomuuksissa ydinvoiman vastuuvakuuttaminen on käytännössä valtiolla.
Vasta tämän vuosikymmenen lopussa neljän ensimmäisen ydinreaktorin vanhimmat polttoainesauvat ovat tarpeeksi jäähtyneet loppusijoitusta varten, joten kokemusta ydinjätteen loppusijoittamisesta Suomessa ei tämänkään perusteella ole eikä myöskään ydinjätteen käsittelyteknologiaa.
Ydinenergialain 11 §:n mukaan ydinvoimalan periaatepäätöstä harkittaessa tulee erityistä huomiota kiinnittää ydinlaitoshankkeen tarpeellisuuteen maan energiahuollon kannalta. Ydinvoimalarakentaminen on vastoin hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaa, jossa todetaan että ydinvoimaa ei rakenneta sähkön vientiä varten.
Ydinenergialaki kieltää ydinjätteiden tuonnin Suomeen. Ydinsähkön vienti johtaisi kuitenkin tosiasiallisesti samaan tilanteeseen kuin ydinjätteen tuonti: sähkö menisi muiden maiden käyttöön, mutta ydinjätteet ja ydinvoiman riskit jäisivät Suomen kannettavaksi. Sähkön myynti tuottavasti perustuu kiistanalaiseen Mankala-malliin, jossa voimayhtiön osakkaat saavat sähkön omakustannushintaan. Kun Mankala-yhtiö myy sähköä omakustannushintaan kunnalliselle liikelaitokselle, joka myy sähkön eteenpäin voitolla, voitto tuloutuu verottomasti. Suomen valtio menettää verotuloja myös silloin, kun omakustannushinnan ylittävä osuus sähkön hinnasta tuloutuu suoraan tai välillisesti ulkomailla. Asetelma vääristää kilpailua, sillä vastaavassa asemassa olevat muut yhtiöt joutuvat maksamaan myyntivoitostaan veroa. EU:n komissio on lähettänyt Suomen hallitukselle tiedustelun Mankalan laillisuudesta.
Äänestä ydinvoima historiaan
Ydinvoiman rakentaminen on paljon hitaampaa, kalliimpaa ja vaikeampaa kuin vuonna 2002 tehdyn päätöksen yhteydessä luvattiin. Olkiluoto 3:n rakentaminen on kolme vuotta myöhässä, kustannukset ovat kaksinkertaistuneet ja työllistämislupaukset petetty – ketjutettu halvimmille rakentajille Suomen rajojen ulkopuolelle. Mistä kiire saada kaksi uutta ydinvoimalaa Suomeen?
Äänestä ydinvoima historiaan
Innovaatiot uusiutuvan energian edistämisestä ja energiatehokkuudesta ovat 2000-lukua ja EU-sopimusten puitteissa Suomi on sitoutunut kasvattamaan uusiutuvien osuutta 38 prosenttia loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä.
Jos Suomessa tapahtuisi ydinonnettomuus, saataisiinko säteileviä kansalaisia hoitoon – minne ulkomaille? Olisiko terveys palautettavissa ja kuinka pitkän ajan luonto tarvitsee toipuakseen. Jo nyt ydinvoimalahankepaikkakunnilla ilmenee emotionaalis-sosiaalisia oireita, ja erityisesti ahdistuneisuutta. Haluavatko päättäjät toimia vastoin kuin enemmistö naisista ja nuorista, jotka vastustavat ydinvoiman lisärakentamista. Eikö kohtuus riittäisi kaikessa? Vaalirahoituksessa ryvettyneisiin ja lobbaajien pyöritettävissä oleviin päättäjiin ja mikä pahinta – suomalaiseen päätöksentekoon – ei ole enää luottamusta.
Miksi me suomalaiset emme voisi pitää kaunista, ja vielä toistaiseksi, verraten puhdasta maatamme paikkana, jossa mieli ja keho lepäävät. Miksi emme jättäisi lapsenlapsillemme puhdasta ja turvallista elinpiiriä? Mikään ei estä meitä luomaan kukoistusta maahamme luontoa kunnioittaen, maanläheisin keinoin, aiheuttamatta potentiaalista riskiä terveydelle ja luomakunnalle.
24.6.2010
Mirja Remes, psykiatrian erikoislääkäri
Tuula Sykkö, psykiatrinen sairaanhoitaja