Lapin vihreät

Asia: MIELIPIDE REPOJOKI-KUTTURA MAANTIEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN

ARVIOINTIMENETTELYYN

Pohjois-Lapin Vihreät ry vastustaa suunniteltua Repojoki-Kuttura maantien rakentamista ja kannattaa vaihtoehto 0:aa, (VE0 ). Pohjois-Lapin Vihreät ry katsoo olevan järkevintä, että Repojoki-Kuttura-tiehanketta ei toteuteta.

Perustelut:

Suunniteltu tie halkaisisi Hammastunturin erämaa-alueen kahteen osaan ja on vastoin erämaalain henkeä. Lakiin kirjattiin kaksi syytä, joiden vuoksi tie katsottiin mahdolliseksi rakentaa valtioneuvoston luvalla, mikäli se olisi tarpeen Kutturan lasten kulun kannalta Menesjärven kouluun tai poronhoidon tarpeiden vuoksi. Menesjärven koulu on lakkautettu ja Sallivaaran ja Hammastunturin paliskunnat vastustavat tietä, joten kumpikin syy on poistunut.

Lapin tiemäärärahat pienenevät ja on järjetöntä rakentaa uusi vähäliikennöity tie keskelle erämaata, kun entisten käytössä olevien teiden kunnossapitoon ja korjaukseen ei löydy tarpeeksi rahaa, esim. Inarin kunnassa Nellimin ja Veskoniemen hiekkatiet tarvitsisivat kiireellisesti peruskorjausta. Myös Pokka-Levi -välin soratie on erittäin surkeassa kunnossa ja se tarvitsisi myös osin uutta linjausta, koska kulkee kylissä liian läheltä talojen seiniä.

Repojoki-Kuttura -oikotien tärkeimmäksi perusteluksi on esitetty sen lyhentävän välimatkaa Levin ja Saariselän hiihtokeskusten välillä. Perustelu on käsittämätön, sillä ajallisesti matka ei lyhenisi käytännössä lainkaan, Inarin ja Kittilän kuntakeskusten väli lyhenisi vain kuusi kilometriä.

Saariselkä-Ivalo-Inari-Pokka välin asfaltoitu maantie on hyvässä kunnossa ja jos vielä Pokka-Levi -väli saataisiin asfaltoitua ja oiottua, toimisi tämä tie entistä paremmin yhteystienä Levin ja Saariselän hiihtokeskusten välillä. Suunniteltu Repojoki-Kuttura-tie pikemminkin heikentäisi matkailuelinkeinon mahdollisuuksia Ivalo-Inari-Lemmenjoki-alueella ohjatessaan matkailijat pois Inarin kunnasta.

Suunniteltu uusi tie Ivalojokivarteen mahdollistaisi alueen käytön kullanhuuhdontaan ja kaivuuseen, mitkä toisivat tullessaan epätoivottuja vaikutuksia maaston kulumisen ja vesistön pilaantumisen muodossa myös Ivalojoen yläjuoksulle. Veden samentuminen kullankaivuun vuoksi heikentäisi kalojen kudun onnistumista ja vaikuttaisi Ivalojoen kalakantaan. On pelättävissä, että erämaan keskelle tehdyn tien epätoivottuina vaikutuksina tulisivat myös laittomat maastoajelut, salakalastus ja -metsästys.

Tielle löytyy vaihtoehtoja, jotka eivät kajoaisi koskemattomaan erämaahan. Nelostien ja Kittilä-Inari tien välillä kulkee jo kaksi valmista soratietä (Porttipahta-Tieva, Pomokairantie), jotka lyhentävät hiihtokeskusten välimatkaa likimain yhtä paljon kuin suunniteltu Repojoki-Kuttura-maantie. Mainitut yhteydet tarjoavat lisäksi matkailijoille mahdollisuuden tutustua matkan varrella mm. Vuotson saamelaiskylään, Tankavaaran kultakylään ja UK-kansallispuiston opastuskeskukseen.

Lapin liiton matkailustrategiassa vuosille 2007–2010 todetaan, että Lapin matkailua tulisi kehittää kestävän kehityksen periaatteiden mukaan siten, että paikalliselle luonnolle, väestölle ja kulttuurille matkailusta mahdollisesti aiheutuvat negatiiviset vaikutukset pyritään minimoimaan. Suunniteltu tieyhteys ei mitenkään tue näitä tavoitteita – päinvastoin – se on näiden tavoitteiden vastainen.

Inarissa 18.6.2009

Pohjois-Lapin Vihreät ry

Maire Puikko, puh.joht.     Marja-Riitta Lukkari, sihteeri

——————————————————–

Alla oleva lehtijuttu on julkaistu paikallislehti Inarilaisessa 4.3.2009.

ANNI SINNEMÄKI INARISSA

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anni Sinnemäki kävi Pohjois-Lapin Vihreiden vieraana sunnuntaina 22.2.2009. Inarin kirkonkylässä Bahái-keskuksessa kokoontui paikallisia vihreitä ja metsäpaliskuntien poromiehiä kertomaan elämäänsä liittyvistä asioista vihreiden kunnallisvaalisaavutuksista, metsien hakkuista, porolaidunten riittävyydestä, petokorvauksista ja vihreiden tulevasta toiminnasta vihreiden arvojen edistäjänä.

Vierailuun liittyi maastokäynti Tirron alueen metsäkohteelle, jossa MH on ilmoittanut tekevänsä hakkuita lähiaikoina. Kohde on luonnontilaista luppometsää Muotkatunturin paliskunnan alueella. Maastokäynnin jälkeen poromiehet kertoivat omista näkemyksistään hakkuiden vaikutuksesta porolaitumiin ja petovahinkojen korvauskäytännön uudistuksesta. Samoin kuultiin missä vaiheessa oikeuskäsittely on tapauksessa porolaitumet vastaan metsienhakkuu. Anni Sinnemäki oli samaa mieltä paikallisten kanssa hakkuiden vaikutuksesta porolaitumiin: ne heikentävät laitumia hakkuujätteiden peittäessä jäkälikköjä ja vähentävät lupon esiintymistä metsissä.

Näin pohjoisessa metsillä on tärkeämpi merkitys porotaloudelle, matkailulle ja virkistyskäytölle kuin sellun raaka-aineena, Anni Sinnemäki sanoi maastokäynnin aikana. Keskusteluissa oltiin yksimielisiä siitä, että pitäisi tarkastella hakkuiden kumulatiivisia vaikutuksia porolaitumille: metsänhakkuu vähentää jäkäliä hakkuutähteiden peittäessä jäkälää, jolloin porotokat siirtyvät hakkaamattomille alueille, kuluttavat sitä aluetta enemmän kuin ilman hakkuita olisivat kuluttaneet ja näin jäkälän määrä ja kasvu vähenevät kummallakin alueella. Näin vaikutukset kumuloituvat laitumien kuntoon ja sitten jäkälän määrän tutkimuksilla todetaan, että jäkälä on vähentynyt. Syyksi sanotaan ylilaidunnus eli se, että poroja on liikaa. Itse asiassa poromäärä on paliskunnassa pysynyt samana tai jopa vähentynyt ja jäkälän vähentäjänä on ollut metsienhakkuu.

On väärin, että valtio toimillaan heikentää porolaitumien kuntoa ja toisaalla alentaa suurimpia sallittuja poromääriä. Pelkkä jäkälien määrän mittaaminen ei ole oikea tapa turvata saamelaisen kulttuurin jatkuvuus. Ylilaidunnus käsitteenä on saatu läpivietyä yleisesti, vaikka tosiasiassa metsänhakkuut vähentävät laitumia. Olisi kohtuullista, että työryhmässä, jossa pohditaan seuraavaa tarkistusta porolukuun, otettaisiin arviointiin mukaan uusin tieto siitä, että jatkuva metsänkäsittely vaikuttaa poronhoidon edellytyksiin.  Käytössä pitäisi olla ainakin maaliskuussa 2009 julkaistavat Metlan tutkimukset jäkälien määrän kehityksestä talousmetsissä ja käsittelemättömissä metsissä.

Tästä järjestelmästä puuttuu se taho, johon voisi vedota julkisen vallan päätösten ollessa kohtuuttomia saamelaisen poronhoidon kannalta – toisin sanoen viranomaispäätöksistä pitäisi voida valittaa, totesi Sinnemäki.  Valtioneuvoston asetuksesta suurimmista sallituista poroluvuista ei voi valittaa. Poromiehet laitetaan vastuuseen sellaisesta haitasta, johon heillä ei ole osaa, eikä heillä ole valitusoikeutta.

Tapaamisessa tuli esille, että saamelaiselle poronhoidolle olisi oltava oma lakinsa. Saamelaisella kulttuurilla on monia ulottuvuuksia: kielet ja niiden säilyminen elävänä esimerkiksi, mutta mahdollisuus harjoittaa poronhoitoa jatkossakin on joka tapauksessa elinehto saamelaisen kulttuurin säilymiselle.

Maire Puikko, Pohjois-Lapin Vihreät puh.joht.

——————————————————–

Kannanotto Vihreiden metsäpoliittiseen ohjelmaan

julkaistu 22.10.2008

Pohjois-Lapin Vihreät ry käsitteli kokouksessaan 6.10. valtakunnallista Vihreiden metsäpoliittista ohjelmaa ja piti ohjelman päätelmiä ja esityksiä pääosiltaan kannatettavina. Samaa mieltä oltiin siitä, että valtaosa valtakunnallista ja kansainvälistäkin huomiota saaneista metsäkiistoista on liittynyt erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen metsien hakkuisiin ja näissä kiistoissa Metsähallituksesta on tullut kiistojen keskeinen osapuoli. Koska suurta osaa saamelaisalueen maista ja siten paliskuntien laidunalueista hallinnoi liiketaloudellisella periaatteella toimiva ja Metsähallitukseen kuuluva organisaatio (Metsätalousosasto), joka ei ole viranomainen, sitä eivät sido esimerkiksi hyvän hallinnon periaatteet. Paikallisen väestön oikeusturva ja maankäytön suunnittelua koskevat osallistumisoikeudet ovat saamelaisalueella täten huonommat kuin muualla maassa, vaikka saamelaisten perustuslaillisten oikeuksien näkökulmasta saamelaisilla tulisi olla korostetun hyvät osallistumisoikeudet.

Ylä-Lapissa on toiminut Metsähallituksen alainen luonnonvarasuunnittelun työryhmä, jossa on ollut edustajat paikallisista intressiryhmistä, mutta sen toiminta on enemmänkin ollut keskustelua, varsinaista suoraa päätösvaltaa sillä ei ole ollut juurikaan, johtuen osaltaan siitä että työryhmässä on metsätaloudella ollut liikaa painoarvoa. Työryhmätyöskentelyn pohjana eivät ole olleet riippumattomien tahojen tekemät perusselvitykset ja –tutkimukset metsienkäytöstä ja merkityksestä eri elinkeinoille, vaan Metsähallitus on tehnyt ne. On selvää että luonnonvarasuunnittelu ei ole onnistunut toiminnassaan eikä ole riittävää, koska ristiriidat jatkuvat yhä. Muut metsien käyttömuodot on asetettava etusijalle ja tehtävä perusselvitykset siitä, mitä ne vaativat metsien käsittelyltä, jonka jälkeen vasta voidaan päättää hakkuutavoista.

Luonnonsuojelukysymykset sekä ristiriidat muiden maankäyttömuotojen ja metsätalouden välillä edellyttävät Vihreiden mielestä Metsähallituksen roolin kokonaisvaltaista uudelleenarviointia. Vihreiden visio on, että Metsähallituksen roolia muutetaan siten, että se toimii metsänkäyttökiistojen ratkaisuelimenä, ei enää kiistojen osapuolena.

Pohjois-Lapin Vihreä ry:n mielestä poronhoitoalueella poronhoidon kannalta tärkeät laidunalueet on jätettävä hakkuiden ulkopuolelle ja Vihreiden metsäpoliittisen ohjelman avainaloite numero 8:ssa onkin esitys: “Hakkuut poronhoitoalueiden luppometsissä lopetetaan kokonaan siellä, missä niistä on haittaa matkailulle ja poronhoidolle.” Lisäksi on erittäin kiireellistä toteuttaa Vihreiden linjauksista seuraava vaatimus: “Luonnontilaisten tai luonnontilaisten kaltaisten vanhojen metsien sekä muiden arvokkaiden metsien hakkuut valtion metsissä lopetetaan välittömästi Etelä- ja Pohjois-Suomessa.” Luonnontilaiset metsät ovat hupenemassa maailmanlaajuisesti ja jäljellä olevien arvo tulee kasvamaan.

Ainoastaan yksi metsäpoliittisen linjauksen kohta herätti Pohjois-Lapin Vihreät ry:n jäsenissä ihmettelyä ja Vihreiden linjauksesta “Ylä-Lapin saamelaisten kotiseutualueella (Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnan Vuotson alue) tulee valtion metsät rauhoittaa hakkuilta kokonaan.” Keskusteltiin, että linjauksesta on täytynyt pudota pari sanaa pois. Pohjois-Lapin Vihreät pitävät lausetta ymmärrettävänä kun siihen lisää sanat “… tulee luonnontilaiset tai luonnontilaisten kaltaiset valtion metsät rauhoittaa hakkuilta kokonaan.” Ei tunnu järkevältä lopettaa hakkuita jo metsätalouden piirissä olevilta alueilta, koska harvennusrästejäkin on näillä alueilla paljon.

Viimeisten luonnontilaisten tai luonnontilaisten kaltaisten metsien siirtäminen hakkuiden ulkopuolelle edellyttää sen, että Metsähallituksen tulostavoitetta on koko valtakunnan mitassa laskettava asteittain puoleen vuoteen 2020 mennessä, mutta Lapin vanhojen metsien hakkaamattomuus ei oleellisesti vähennä Metsähallituksen tuloja, koska metsätalous ei Lapin pitkien kuljetusmatkojen ja vähäisten kuutiomäärien vuoksi ole kovin tuloja tuottavaa muutenkaan.

——————————————————–

Inarissa ja Utsjoella Vihreä kunnallisjärjestö 13.9.2008

POHJOIS-LAPIN VIHREÄT PERUSTETTU

Utsjoen ja Inarin kuntalaiset ovat saaneet oman Vihreän kunnallisjärjestön, Pohjois-Lapin Vihreät, kun paikalliset vihreät toimijat järjestäytyivät perjantaina 12.9. yhdistykseksi Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin luontokeskus Siidassa.

Perustavassa kokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Maire Puikko, varapuheenjohtajaksi Harald Helander ja sihteeriksi Marja-Riitta Lukkari. Muiksi hallituksen jäseniksi valittiin Eetu Suominen, Annika Pasanen ja Satu Kuha.

Vihreillä on ollut jo monissa vaaleissa hyvä kannatus Utsjoen ja Inarin kunnissa. Esimerkiksi europarlamenttivaaleissa 2004 Vihreät saivat Inarissa 10,6% ja Utsjoella 11,6% kannatuksen. Lapissa Vihreiden paras kuntakohtainen kannatusprosentti on ollut Inarissa vuonna 1991, jolloin peräti 13% antoi äänensä Vihreille.

– Nyt inarilaiset voivat äänestää vihreitä ehdokkaita myös kunnallisvaaleissa kun Lapin Vihreät asettaa Inarissa syksyn vaaleihin viisi ehdokasta, kertoo uudesta yhdistyksestä ja ehdokaslistasta iloitseva Lapin Vihreiden toiminnanjohtaja Jarno Ristaniemi.

Inarissa vihreällä listalla ehdokkaina ovat Pauliina Feodoroff (sit), Harald Helander, Marja-Riitta Lukkari, Maire Puikko ja Eetu Suominen.

DIEĐÁHUS

Álmmuhanfriddja dalán

DAVVI-LAPPI RUONÁT VUOĐĐUDUVVON

Ohcejoga ja Anára gieldalaččat ožžo iežas Ruoná gieldalaš searvvi,Davvi-Lappi Ruonáid. Báikkálaš ruoná doaibmit ortniiduvve bearjadaga čakčamánu 12. beaivve searvin Sámimusea Siiddas Anáris.

Vuođđuduvvančoahkkimis searvvi ságadoallin válljejuvvui Maire Puikko, várreságadoallin Harald Helander ja čállin Marja-Riitta Lukkari. Eará stivralahttun válljejuvvojedje Eetu Suominen, Annika Pasanen ja Satu Kuha.

Ruonáin leamašan jo máŋggain válggain buorre guottihus Ohcejoga ja Anár gielddain. Ovdamearkan europárlameantaválggain 2004 Ruonát ožžo Anáris 10,6 % ja Ohcejogas 11,6 % guottihusa. Lappis Ruonáid buoremus ovttaskas gieldda guottihanproseanta leamašan Anáris jagis 1991, go joba 13 % jienastedje Ruoná.

– Dál Anár gieldalaččat sáhttet jienastit ruoná evttohasaid maid gielddaválggain go Lappi Ruonát bidjet vihtta evttohasa Anáris čavčča válggaide, muitala Lappi Ruonáid doaimmajođiheaddji Jarno Ristaniemi, guhte illuda ođđa searvvis ja evttohaslisttus

Anáris ruoná listtu evttohassan leat Pauliina Feodoroff (sit), Harald Helander, Marja-Riitta Lukkari, Maire Puikko ja Eetu Suominen.